Keitoksia.

Kun ensimmäisen kerran kävimme katsomassa tätä taloa, teki hiljattain uusittu keittiö suuren vaikutuksen. Koko talo oli aikalailla karmean näköinen mutta uusittu keittiö antoi toivoa ajatukselle, että tästä talosta tulee vielä hieno. Keittiö ei ollut ollenkaan oman tyylinen tai sellainen minkä itse valkkaisin mutta se oli kuitenkin siisti ja sopivan yksinkertainen. 

Varmaan heti ensimmäisenä muuttopäivänä pyysin miestäni repimään yläkaapit pois. En pystynyt ajattelemaan enkä kuullutkaan mitään kun näin vain häiritsevät yläkaapit. Hieman virnuillen mies irrotteli kaappeja mutta tekipä vaimon onnelliseksi. Päätimme, ettemme tee keittiölle isompia muutoksia, pientä päivitystä vain omannäköiseksi. Siirsimme hieman kaappien järjestystä, maalasin kaapit, lattian ja katon puhtaan valkoiseksi, otimme liesituulettimen pois ja lisäsimme muutamia hyllyjä. Uudet tasot, allas ja hana on vielä tulossa. 

Keittiömme on melko tilava mutta ei niin tilava, että sinne menisi kunnon ruokapöytä mutta onneksi vanhemmiltani löytyi kiva pieni pyöreä pöytä joka oli kuin tehty juuri noihin mittoihin. 

Leivinuuni on vasta treenauksen alla ja sillä on muutamat lihapadat tehty, vielä kun oppisi tekemään vaikkapa pizzaa uunissa tai karjalanpiirakoita. Tosin, myönnän, en ole kovin innostunut ruuanlaitosta mutta mikäpä sitä estäisi innostumasta?!

Olisko sinulla tiedossa hyvää pizzareseptiä leivinuuniin?

Palautumista.

Mihis me jäätiin? Ainiin! Ostimme kesällä, hieman extempore, 1929 rakennetun hirsitalon joka on laajennettu -90 luvun lopulla. Talohan oli ostettaessa aikamoinen pommi mutta siitä näki heti mahtavan potentiaalin mihin tämä hiomaton timantti taipuukaan. Myös vastakohtien viehätys, vanhat tummat hirsiseinät ja korkeat tilat yläkerrassa sai mielikuvituksen valloilleen kotoisten tanskalaistalojen muodossa. Tämähän on ihan sisustajan paratiisi, kokeilujen leikkikenttä.

Koko talo meni remonttiin heti muutettuamme ja vaikka paljon on saatu aikaan, niin ehkä vielä enemmän on vasta edessä. Kattoremppa, saunan, kylppärin ja vessojen remontit jäänee kesään. Syksy ja talvi on mennyt maalatessa ja tehdessä kodista omannäköistä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Remonttiblogia en osaa pitää mutta tokihan jotain valmista voisi teille näyttää aina. Ihan ollut teitä ikävä!

Kiinnostaako teitä ENNEN JA JÄLKEEN -kuvat? Koitin muuttaessa ottaa jokapuolelta kuvia niin on hauska vertailla mitä muutoksia tulikaan tehtyä!

Tuntemuksia.

Bloggari-Annica? Kuka?!

Vielä täällä blogissa ei ole juurikaan ollu mitään esittelyä millainen olen joten tämä asia korjattaneen!

Olen aina tainnut olla hieman sellainen ihminen, että tykkään aloittaa juttuja joilla on joku merkitys ja pitempiaikainen tarkoitus. Saatan pitkäänkin harkita johonkin ryhtymistä, kunnes olen varma, että se kannattaa. 

Kannattaa miten? Bloggaamisen aloitusta venytin ja venytin, pelkäsin, että mulla ei ole mitään sanottavaa ja vaikka olisikin, niin ketä oikeasti kiinnostaa? Onko sanottavani/tekemiseni/kuvani tarpeeksi kiinnostavia tai merkityksellisiä, että niistä olisi jotain iloa jollekulle? Taitaa olla aika suomalaista "vaatimattomuutta" (suorastaan tyhmyyttä), kun mietitään "ketä mun juttuni kiinnostaa?". Päädyin kuitenkin siihen, että kauniille kuville on aina kysyntää ja jos siihen muutaman sanankin liittää saatteeksi, niin eikö silloin ole jo mission complete!?

Mä olen päättänyt, että tämä mun blogi kertoo kuvin siitä mitä mun ympärillä tapahtuu, lähinnä ehkä kodin sisällä kuitenkin mutta mikä jottei myös ulkopuolella. Kamera vaan tuntuu olevan kotiympyröissä omimmillaan... ;)

Mä inspiroidun kauniista jutuista joita nään ympärilläni, silmäni etsii kauniita juttuja mistä vaan ja eritoten rumuudesta jos jotain nyt voi rumaksi nimittää. Se että joku juttu ei oo ihan täydellinen ja siinä näkyy elämän kolhut, tekee siitä entistä mielenkiintoisempaa. Mielessä käväisee mitä tarinoita tuolla olisikaan kertoa jos se pystyisi. 

Mä oon täysin visualisti ja visionäärikin. Mun pää on täynnä ideoita ja nään mielessäni valmiina esim. tyhjän huoneen joka pitäisi sisustaa, mitkä värit, mitkä huonekalut, miten tavarat asetellaan ja miltä sitten näyttää. Kätevä taito varsinkin vakuuttaa miehensä, miksi pitäisi taas hankkia sitä ja sitä! ;)Ideoita tulvii ja tulvii ja osaa niistä olen toteuttanutkin aina mahdollisuuksien mukaan. Näin kotiäitinä rahan puute haittaa harrastuksia mutta sen mikä rahassa menetetään se mielikuvituksen käytöllä korjataan... 

Insta on mun leikkipaikka ja loputtoman inspiraation lähde. Olen huomannut, että jaan samanlaisen maun pohjoismaalaisten instaajien ja hieman yllättäen hollantilaisten kanssa. Ihan "perinteinen" valkoinen moderni, hyvin riisuttu sisustus ei muhun niin uppoa, tarviin tietyn määrän särmää, kerroksia, huolettomuutta ja tavaraa ympärilleni. Tavaraa voi olla enemmänkin, se asettelu on kaiken a ja o! Aloitin instaamisen vasta vähän joulun alla ja kyllä, oon täysin koukussa.. Se on ajankohtainen, tuore, nopea ja monipuolinen inspislähde. Mun instani on muuten @cremewanilla.

Nuorimmainen aloittaa eskarin syksyllä ja mä meinaankin ihan oikeesti etsiä sisustamisen saralta työpaikan. Miksi heittää hukkaan sitä intoa, tarmoa ja näkemystä minkä olen vuosien saatossa itselleni kerännyt. Tiedän että osaan ja uskonkin, että osaamisestani olisi hyötyä muillekin kuin kotoväelleni. Sitä pitää tehdä mikä kiinnostaa ja minkä osaa, silloin ainakin tekee 150% omistautumisella!

-Annica- (Se jolla on se pandaseinä ;) )

p.s. Mä vielä joku kerta keksin teille kuvankin itsestäni.. Lupaan!

Valitsin nämä jo instassa ainakin nähdyt kuvan tähän siksi, että ne kertoo tosi paljon musta. Niissä on tulevaisuus ja menneisyys, uudet näkökulmat, hieman unelmaa ja niin tätä hetkeä!

Yleisön suosikki.

Ei riittänyt rohkeus tarjota autenttista tunnelmaa, vaan tuli siivottua ihan kunnolla lattiasta kattoon, ikkunoita myöten. Meillä kävi kuvaaja ja toimittaja. On ollut kiva yllätys kuinka paljon tämä meidän koti on herättänyt kiinnostusta "yleisössä". 

Itelläni on ollut hieman ristiriitaiset fiilikset tätä kotia kohtaan ja ollaankin katseltu taloja jo vuosia. Edelleen täällä ollaan ja näillä mennään! Onhan tämä ihan kiva kuitenkin! Ja saatu laitettua pienellä rahalla oman näköiseksi. 

Eihän tässä talossa oikeasti mitään vikaa olekaan, muutama neliö saisi olla lisää tilaa ja toisenlainen keittiö, myös khh saisi olla hieman tilavampi. Remppahaaveet on vain pakko haudata, koska tämä on aso-asunto, jolloin remppaa ei voi tehdä. Tai voi, pyytää luvan ja kaivaa kuvetta. Siihen ei kuitenkaan taida olla järkevää ryhtyä. 

Joskus tapaan sanoa, että kun rahat loppuu niin mielikuvitus lisääntyy. Ja sitä onkin käytetty! Dc-fixillä saatiin tylsimmästä valkoisesta taviskeittiöstä omannäköisensä mustanpuhuva tausta kivoille esineille. Tykkään!! Maalilla koko koti on saatu ihan erinäköiseksi, meidän näköiseksi! Ja mukavaahan tuo laittaminen on, ei käy kieltäminen!

Mites teillä? Onko tyydytty siihen mitä alkujaan oli vai onko sudittu uudet värit tai kenties ihan kunnon rempat?

Heräämisiä.

Auringon paistaessa tuntuu kuin heräisi unesta. Pitkä synkeä syksy takana ja kirkas kevät edessä! Mukava suunnitella tulevia kevätsisustuksia ja unelmoida isommasta talosta... :)

Sådant är livet  -blogi tykkää keskittyä kauniisiin kuviin joita räpsin kotona ja missä liikunkin. Kuvani eivät suinkaan ole täydellisiä, huipputarkkoja taideteoksia, vaan enemmänkin tunteella napattuja otoksia ympäriltäni. Käsittelyohjelmia en osaa käyttää mutta valaistuksilla tykkään luoda kuvaan tunnelman.
Sydäntäni lähellä on aina ollut sisustaminen ja kauniit asiat, siitä kirjoitetaan mikä on sillä hetkellä mielessä. Toki mukaan mahtuu muutakin kuin sisustamista; - lapsia, muotia, ruokaa, arjen ilmiöitä... Niitä juttuja joiden keskellä elän ja hengitän! Juttuja jotka tekee iloiseksi ja antaa virtaa kahlata korkeammassakin loskassa! :) 

Joko siellä ollaan kevättä rinnassa?

Tervetuloa mukaan ihanaiset! Tästä tämä alkaa. Sellaista se elämä on!