perjantai 17. helmikuuta 2017

Vaaleutta.













Meidän makuuhuone muutti talon isoimpaan huoneeseen, hain erästä sisustusstailaaajan unelmaduunia ja sen myötä sain tehtäväksi stailata mm. makuuhuone. Jotain uutta piti keksiä joten innostuin ajatuksesta stailata lasten olkkari makkariksi. Ajatus karkasi hieman käsistä ja huoneet tosiaan vaihtoivat paikkaa keskenään. Huone on melko iso, ikkunoita kahteen suuntaan sekä lasitettu parveke antaa melkein ylellisen vaikutelman makkariin. Valoa tulvii ikkunoista ja korkea katto antaa tilaa hengittää. 

Mulla on nyt menossa "utuinen"-kausi ja halusinkin huoneen ilmeestä utuisen ja pehmeän. Vaalea pellava pystyy mihin vaan! Matoksi laitoin lapsuudenkodista mukana kulkeneen persialaisen silkkimaton, sen jo hieman haalistuneet värit on juuri oikeat. Pehmeää beigeä ja hieman sinistä. 

Makkariin laitoin myös pienen työpisteen johon mahtuu sopivasti läppäri ja pikkuinen lamppu, enempää ei tarvitse. Siinä voi suunnitella tulevia juttuja ja välillä selailla uusimmat lehdet.

Työtä jota hain en saanut, pääsin kyllä ihan loppusuoralle haastatteluihin mutta periksi en anna, vielä löydän sen mun unelmaduunin, stailausta tottakai! Ja tulihan meille sen johdosta nyt ainakin kiva makkari! :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Palautumista.












Mihis me jäätiin? Ainiin! Ostimme kesällä, hieman extempore, 1929 rakennetun hirsitalon joka on laajennettu -90 luvun lopulla. Talohan oli ostettaessa aikamoinen pommi mutta siitä näki heti mahtavan potentiaalin mihin tämä hiomaton timantti taipuukaan. Myös vastakohtien viehätys, vanhat tummat hirsiseinät ja korkeat tilat yläkerrassa sai mielikuvituksen valloilleen kotoisten tanskalaistalojen muodossa. Tämähän on ihan sisustajan paratiisi, kokeilujen leikkikenttä.

Koko talo meni remonttiin heti muutettuamme ja vaikka paljon on saatu aikaan, niin ehkä vielä enemmän on vasta edessä. Kattoremppa, saunan, kylppärin ja vessojen remontit jäänee kesään. Syksy ja talvi on mennyt maalatessa ja tehdessä kodista omannäköistä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Remonttiblogia en osaa pitää mutta tokihan jotain valmista voisi teille näyttää aina. Ihan ollut teitä ikävä!

Kiinnostaako teitä ENNEN JA JÄLKEEN -kuvat? Koitin muuttaessa ottaa jokapuolelta kuvia niin on hauska vertailla mitä muutoksia tulikaan tehtyä!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kuumottavaa odotusta.



Aurinkoiset ilmat teki tehtävänsä ja kummasti heräsi kiinnostus laittaa pihaa. Meillä on pienehkö piha, semmoinen tyypillinen postimerkkikokoa oleva, puskien reunustama pläntti. 
Nurmikko kasvaa lähinnä voikukkia ja sammalta, ei puhettakaan mistään kauniista ruohomatosta. 

Pihaan olisi kuitenkin mukava saada vähän viihtyisyyttä ja nurmikolle keksiä jotain ennenkö otan sellaisen jyrsimen ja vedän koko plantaasin pelloksi! 
Hetken mietittyäni ja tutkimalla jo olemassa olevia juttuja, sain idean kasvatuslaatikoista sekä niitten läheisyyteen puisista laatoista tehty patio. Näitä laattoja meillä jo olikin ennestään ja vihdoin keksin niille käyttöä. Kasvatuslaatikoita ei ollut ja kas, siellähän me kohta rautakaupassa hakemassa puutavaraa, ruuveja ja kulmarautoja.. Sekä se ihan kuningasidea, nämä kaikki sekä terassi öljyttäisiin mustalla öljyllä. 

Aurinkoisina päivinä olikin helppo öljyillä kaikki mustaksi ja vaikka öljyä oli iso pönikkä niin pitää hakea sitä lisää vielä muutamaan laattaan sekä myös kasvihuoneen, tai ennemminkin kaapin, puisiin osiin. Sinne tulee yrttejä.



Mallailin kasvatuslaatikot aidanviereen ja siihen eteen asettelin laatat joihin voisi laittaa vaikkapa pöydän ja pari tuolia, grillin jne. Iso aurinkovarjo tulee ainakin kunhan kaupoille pääsen.

Kasvatuslaatikoihin ajattelin laittaa erilaisia yrttejä, sipuleita, porkkanaa, avomaankurkkua jne. Mulla ei oo mitään kokemusta tuollaisten oikeiden kasvisten kasvatuksesta mutta ei kai se ny niin vaikeeta voi olla??

Terassi sai uuden elämän öljyämisen myötä. Olisittepa nähneet kuinka ruma ja kurjassa kunnossa se oli! Puhdistaminen auttoi mutta olihan se jo vähän (tai paljonkin) semmoinen kelottunut ja harmaantunut nukkavieru. Musta öljy kuulosti ekaksi aivan hurjalta mutta vielä hurjempi on tyytyväisyys nyt kun se silti tehtiin. Siitä tuli tajuttoman hieno, ihan kuin oltaisiin laitettu uusi ja isompi terassi. Öljy on todella pigmenttistä ja siitä tuli pikimusta eikä sellainen läpikuultava mitä alkuun epäilin. 


Meille on tulossa taloyhtiön puolelta puuosien maalaus, aidat, pystytolpat, kattolipan sisäpuolet jne maalataan uudelleen. Sen jälkeen saan sisustaa terassin ja päästään nauttimaan kesästä! 

Kunhan sateinen sää tästä vähän taukoisi niin menen laittamaan kasvatuslaatikoihin mullat ja istuttamaan siemenet. Vielä ehtii! Heti kun on aurinkoisempaa öljyän loput jutut ja sitten alkaakin vain kasvun ihmeen odottelu!

Pitäisi vielä saada paljon kasveja ja kukkia pihaan niin kesä voi todellakin alkaa! Tuskin maltan odottaa! Oman maan porkkanoita ja mansikoita... Hei vau!!

Ootteko te jo laittaneet pihaa?

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tuntemuksia.


Bloggari-Annica? Kuka?!

Vielä täällä blogissa ei ole juurikaan ollu mitään esittelyä millainen olen joten tämä asia korjattaneen!

Olen aina tainnut olla hieman sellainen ihminen, että tykkään aloittaa juttuja joilla on joku merkitys ja pitempiaikainen tarkoitus. Saatan pitkäänkin harkita johonkin ryhtymistä, kunnes olen varma, että se kannattaa. 
Kannattaa miten? Bloggaamisen aloitusta venytin ja venytin, pelkäsin, että mulla ei ole mitään sanottavaa ja vaikka olisikin, niin ketä oikeasti kiinnostaa? Onko sanottavani/tekemiseni/kuvani tarpeeksi kiinnostavia tai merkityksellisiä, että niistä olisi jotain iloa jollekulle? Taitaa olla aika suomalaista "vaatimattomuutta" (suorastaan tyhmyyttä), kun mietitään "ketä mun juttuni kiinnostaa?". Päädyin kuitenkin siihen, että kauniille kuville on aina kysyntää ja jos siihen muutaman sanankin liittää saatteeksi, niin eikö silloin ole jo mission complete!?



Mä olen päättänyt, että tämä mun blogi kertoo kuvin siitä mitä mun ympärillä tapahtuu, lähinnä ehkä kodin sisällä kuitenkin mutta mikä jottei myös ulkopuolella. Kamera vaan tuntuu olevan kotiympyröissä omimmillaan... ;)


Mä inspiroidun kauniista jutuista joita nään ympärilläni, silmäni etsii kauniita juttuja mistä vaan ja eritoten rumuudesta jos jotain nyt voi rumaksi nimittää. Se että joku juttu ei oo ihan täydellinen ja siinä näkyy elämän kolhut, tekee siitä entistä mielenkiintoisempaa. Mielessä käväisee mitä tarinoita tuolla olisikaan kertoa jos se pystyisi. 

Mä oon täysin visualisti ja visionäärikin. Mun pää on täynnä ideoita ja nään mielessäni valmiina esim. tyhjän huoneen joka pitäisi sisustaa, mitkä värit, mitkä huonekalut, miten tavarat asetellaan ja miltä sitten näyttää. Kätevä taito varsinkin vakuuttaa miehensä, miksi pitäisi taas hankkia sitä ja sitä! ;)Ideoita tulvii ja tulvii ja osaa niistä olen toteuttanutkin aina mahdollisuuksien mukaan. Näin kotiäitinä rahan puute haittaa harrastuksia mutta sen mikä rahassa menetetään se mielikuvituksen käytöllä korjataan... 


Insta on mun leikkipaikka ja loputtoman inspiraation lähde. Olen huomannut, että jaan samanlaisen maun pohjoismaalaisten instaajien ja hieman yllättäen hollantilaisten kanssa. Ihan "perinteinen" valkoinen moderni, hyvin riisuttu sisustus ei muhun niin uppoa, tarviin tietyn määrän särmää, kerroksia, huolettomuutta ja tavaraa ympärilleni. Tavaraa voi olla enemmänkin, se asettelu on kaiken a ja o! Aloitin instaamisen vasta vähän joulun alla ja kyllä, oon täysin koukussa.. Se on ajankohtainen, tuore, nopea ja monipuolinen inspislähde. Mun instani on muuten @cremewanilla.


Nuorimmainen aloittaa eskarin syksyllä ja mä meinaankin ihan oikeesti etsiä sisustamisen saralta työpaikan. Miksi heittää hukkaan sitä intoa, tarmoa ja näkemystä minkä olen vuosien saatossa itselleni kerännyt. Tiedän että osaan ja uskonkin, että osaamisestani olisi hyötyä muillekin kuin kotoväelleni. Sitä pitää tehdä mikä kiinnostaa ja minkä osaa, silloin ainakin tekee 150% omistautumisella!




-Annica- (Se jolla on se pandaseinä ;) )


p.s. Mä vielä joku kerta keksin teille kuvankin itsestäni.. Lupaan!

Valitsin nämä jo instassa ainakin nähdyt kuvan tähän siksi, että ne kertoo tosi paljon musta. Niissä on tulevaisuus ja menneisyys, uudet näkökulmat, hieman unelmaa ja niin tätä hetkeä!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kukkaisaa.



Ihania, raskaasti roikkuvia leinikkejä.



Rennon huolettomia asetelmia koruttomissa maljakoissa ja vaaseissa. Ei mitään ylimääräistä.





Nää on vaan ihania. Joka suunnasta, joka kulmasta. Heleän keväiset värit, jotka suorastaan pirskahtelee hyvää mieltä ja pehmoista onnentunnetta. 

  




Antaa kevyen kukkaisen ilmeen pelkistetylle sisustukselle. Pehmentää ja raikastaa





Tekee keittiön nurkasta viimeistellyn.







Tulppaanit* lähi-Lidlistä muut kukat* ihanasta ja loistavasti palvelevasta kukkakaupasta Neidonruususta


Makkarissakin ihanuuksia



Kukkaisaa kevättä!

*kukat ostettu omin rahoin.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Yleisön suosikki.








Ei riittänyt rohkeus tarjota autenttista tunnelmaa, vaan tuli siivottua ihan kunnolla lattiasta kattoon, ikkunoita myöten. Meillä kävi kuvaaja ja toimittaja. On ollut kiva yllätys kuinka paljon tämä meidän koti on herättänyt kiinnostusta "yleisössä". 

Itelläni on ollut hieman ristiriitaiset fiilikset tätä kotia kohtaan ja ollaankin katseltu taloja jo vuosia. Edelleen täällä ollaan ja näillä mennään! Onhan tämä ihan kiva kuitenkin! Ja saatu laitettua pienellä rahalla oman näköiseksi. 

Eihän tässä talossa oikeasti mitään vikaa olekaan, muutama neliö saisi olla lisää tilaa ja toisenlainen keittiö, myös khh saisi olla hieman tilavampi. Remppahaaveet on vain pakko haudata, koska tämä on aso-asunto, jolloin remppaa ei voi tehdä. Tai voi, pyytää luvan ja kaivaa kuvetta. Siihen ei kuitenkaan taida olla järkevää ryhtyä. 

Joskus tapaan sanoa, että kun rahat loppuu niin mielikuvitus lisääntyy. Ja sitä onkin käytetty! Dc-fixillä saatiin tylsimmästä valkoisesta taviskeittiöstä omannäköisensä mustanpuhuva tausta kivoille esineille. Tykkään!! Maalilla koko koti on saatu ihan erinäköiseksi, meidän näköiseksi! Ja mukavaahan tuo laittaminen on, ei käy kieltäminen!



Mites teillä? Onko tyydytty siihen mitä alkujaan oli vai onko sudittu uudet värit tai kenties ihan kunnon rempat?

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Blogimuijat Mansessa etkoilla.

 






Sain kutsun Blogimuijat Mansessa  -etkoille, Finlaysonin Vooninki -saliin, jossa oli superihanien blogimuijien tapaamisen ohella aivan mieletön kokemus kokkailla kahden huippukokin, Dining 26 by Arto Rastas  -ravintolan Arton ja Juho Rajamäen valvovan silmän alla kokkailtiin ihan semmosia perushuttuja, kuten hiilihappojäällä tehtävää sitruunajäädykettä tai ilokaasulla vaahdotettua basilikavaahtoa. Näitähän meillä aina! Kokemus oli hurjan hauska ja ilokaasua oli ainakin ilmassa paljon, sen verran oli hymy korvissa kaikilla ja kokitkin oli jossei nyt hauskoja niin aivan hurjan superhauskoja. Voi sitä naurun määrää! Siinä ohessa valmistui huippunamit ruuat jotka söimme ehkä tyylikkäimmän pöydän ääressä ever. -Kattauksesta ja kukkasista huolehdin Pilviraitin Viivin kanssa. 





Ilta oli aivan huikea ja seura vielä huikeempaa, mukana seuraavat ihanat blogit: 


Taputukset kaikille mukana olleille ja illan sponsseille, Minna Wallius (Tampereen kauppahalli), Juvenes (astialaina), Puketti (kukat), Altia (juomat), sekä Marks & Spencer ihanista goodiebageista. ❤